77# Taas klinikalla...

Moi! Käytiin eilen taas Vilin kanssa klinikalla koska se edelleen sylkee ruokaa suustaan eikä pysty syömään.

Lähdin aamulla kouluun olin siellä vain kolme tuntia koska klo 14 oli aika klinikalle ja lähdin koulusta klo 12. Ulkona satoi lunta hieman ei pahasti mutta Vili oli hirveä märkä ulkona ollessaan. Harjasin ja laitoin loimen päälle.
Alettiin lähtemään kohti Joensuuta.
Kun oltiin perillä, niin siellä satoi lunta ihan hirveästi ja oli tosi kylmä.
Satu oli tietenkin myöhässä ja sen takia jouduimme tunnin odottamaan.
Päästiin sisälle vasta klo 15.10 eli varattu aika oli tunnin myöhässä.

Vilillä oli tosi tylsää ja senpä takia nämä kuvat ovat osittain aika hauskoja :D

Vili rauhoitettiin ja alettiin katsomaan suuta ihan kunnolla laitteiden avulla.

Noh, lohjennut hammas sieltä löytyi ja pitää vain toivoa että se ei tulehdu sillä sitten on iso leikkaus tiedossa.

Poski auki ja hammas irti.

Toivotaan nyt että se ei tulehdu ja mätäne! 

Moikka! -Milla

76# Tuulia moikkaamassa

Moi kävin eilen Katin blogin päätähden Tuulin luona. Selässäkin käväisin mutta kenttä oli niin huonossa kunnossa että ei siinä mitään ihmeellistä voinut tehdä :D Mutta siirrytään kuviin jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ;)
Tuuli hieman pelkäsi kameraa ja siksi kuvia on niin vähän.

Katin oma kissa Sulo :)

75# Vielä kerran

Moi! Äitini sai tänään soiton Lassesta (postaus) ja että kiinnostaisiko minua vielä sillä ratsastaa. No kuten kerroin siitä onnettomuudesta mistä minulle jäi pieni pelko isoja hevosia kohtaan. Lassen omistaja sanoi että hänen olisi kannattanut olla mukana ja sekin vaikutti siihen kun Lassella oli ollut niin pitkä valmennus tauko. Susanna sanoi että on sillä nyt ratsastellut ahkerasti Lassella maneesissa esteitäkin jopa 110cm saakka. Ja jos VIELÄ KERRAN kokeiltaisiin nimittäin Lasse olisi kuin tehty minulle tällä hetkellä.

Testailtaisiin enemmän, harjoitusta paljon että luottamusta ehtii kehittyä ja sitten vasta valmennuksiin. Aluksi mietin tarkasti sitä ajatusta että menisin sittenkin sillä vielä vaikka niin sattuikin. Uskon että toivoa vielä on!
Ei pidä luovuttaa, muuten peli olisi menetetty jo. Jospa Lassekin alkaisi kunnioittamaan minua ja päästäisiin vielä kisaamaan tänä tai ensivuonna alue-kansallisia (2-3 tason) kisoja...
Toivossa on hyvä elää mutta toteutuuko se.
Moikka!
-Milla

74# Kouluvalmennus

Moi! Kuten sanoin edellisessä postauksessa että Vilistä tulisi kouluhevonen joten käytiin sitten kouluvalmennuksessa. Joka meni aivan äly hienosti! Vilille kun on tullut jo hirveästi lihasta niin se jaksaa jo hienosti painaa päätä alaspäin ja laukata nätisti kolmitahtisesti ;) Valmentaja ainakin kehui paljon sen sinnikkyydestä ja työ moraalista.
Tehtiin avoja ja väistöjä. Avot eivät nyt niin hyvin menneet mutta Vilin rauhallisuudesta yllätyin vaikka maneesin ulkopuolella kuului pikku ponien tappelua :D Olenko kertonut jo...että Vili on saanut uuden satulan joka onkin niin sopiva sille että hyvin menee pelkän satulahuovan kanssa ilman paksua romaania alla.

Mä en vaan osaa sanoin kuvailla sitä valmennusta. Mutta tämä oli lyhyt en  muista siitä enää paljoakaan mutta Vili oli ainakin tosi hieno!
Siitä Lassen koeratsastuksesta en tee postausta sillä se jäi vain siihen yhteen testaamiseen ja piste.

Kuten kerran jo sanoin että Vilistä ei tulisi estehevosta, niin juuri ennen tätä kouluvalmennusta hyppäsin sillä. Hienosti meni kieltoja pyöreät nolla! Este ei kuitenkaan noussut yli 60cm. Mutta hyvä se on Vili totuttaa mataliin ja sitten vasta alkaa nostamaan ;)

Moikka!

73# Vilistä kouluhevonen?

Moi! Nyt ollaan pitkään Vilin kanssa harjoiteltu esteitä mutta ilman tulosta. Aluksi näytti lupaavalta mutta tänään taas ollaan alkupisteessä. Maapuomikin on niin pelottava että ei mitään rajaa, ja yli mennään sitten 100km tunnissa ristilaukalla kun sitä jännittää niin hurjasti.
Kuitenkin sitten kouluratsastuksessa on tullu huimasti parannusta! Ja olen tyytyväinen siihen.
Joten olen päättänyt (myös äiti oli samaa mieltä) että Vilin on parempi pysyä siinä missä sitä ei jännitä, eli kouluratsastuksessa. Lajin vaihtaminen auttaa myös Vilin mahahaavaan koska ei ole mitään mitä se jännittäisi niin sen mahahaava ei pahentuisi.
Nyt vaan koulua treenaamaan niin päästään vielä kisaamaankin joskus ;) itse en kyllä ajatuksesta pidä että minun pitäisi mennä Vilillä pelkkää koulua :/ tuntuu surulliselta mutta asiaan on vain pakko tottua.

Huomenna mennää koeratsastamaan 17 vuotiasta ruunaa joka ei onneksi ole säkäkorkeudeltaan 170cm :D koska minulla jäi kammo korkeisiin hevosiin. Herra on saman korkuinen kuin Vili eli 163cm. Herran nimi sattuu olemaan Lasse :'D Lasse on hypännyt vuonna 2013 muutamia 130cm ratoja alue-kansallisella (2-3) tasolla.

Näkyillään! ;) -Milla

72# Aivotärähdyksen paikka

Moi! Tuossa viime viikon lauantaina heräsin aamulla kello 6.00, laitoin illalla valmiiksi pistämäni ratsastusvaatteet päälle. Olin ihan innoissani koska tiesin pääseväni ihanan Lassen selkään hyppäämään estevalmennukseen.

 

Laitettiin traileri kiinni autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Susannan tallia. Liikenne oli tosi hiljaista ja tiet olivat aika liukkaat. Kun päästiin jossain 7.40 perille laitettiin Lassen tavarat koppiin ja ruettiin lastaamaan Lassea kyytiin. Lasse ei aluksi meinannut kyytiin mennä mutta kyllä me sinne se saatiin.
Oltiin vähän yli 8 Kantelesärkässä, otettiin Lasse kyydistä, ja alettiin varustamaan sitä.
Lasse oli ihan hermona, sitä jännitti ihan kauheasti.

 

Valmennus alkoi ja Lasse vain kiihtyi entistä enemmän verrytellessä. Aloin jo miettimään että mitäköhän tästäkin valmennuksesta tulee...
Aloitettiin hyppäämään pientä kavalettia pienellä kahdeksikolla.
Lassen eka hyppy oli tällainen

Kaikki kuvat (c) Anni
http://kuvia-a.blogspot.fi/



Sen jälkeen alettiin tulemaan innari sarjaa josta kukaan ei muistanut ottaa kuvia mutta videota on.

Lasse oli hirveän hermona ja innoissaan.

 

Innareiden jälkeen tultiin 4 (neljän) esteen sarjaa josta Lasse innostui aivan hurjasti ja sarjan loputtua Lasse teki äkkikäännöksen oikealle ja minä tipuin suoraan täydestä vauhdista maahan. Sai aivotärähdyksen joka paheni iltaa kohden. Kaikki oli hirveän sekavaa ja päätä huimasi. Kolme lääkettä ja sitten helpotti. Nykyään jos liikun liikaa niin alkaa taas huimata. Nyt laitan alas loput kuvat ja se on sit MOIKKA! ;)